(Säv. Jaakko Salo, san. Saukki)
Monta on raidetta maailmaan,
aikatauluja valita monta.
Saa siellä kohdata kulkiessaan
monta tulijaa tuntematonta.
Ja sen tien, joka sulle on tuntematon,
joku toinen jo taaksensa jättänyt on.
Menen ees taikka taa tätä maailmaa,
aina raiteita kulkee monta.
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
Moni on lähtenyt maailmaan,
mennyt onnea hakemaan kaukaa.
Minne mun matkani johtaakaan,
kaikki kauniilta näyttää kaukaa.
Ja kun matkaani jatkan, niin huomaankin sen,
kuinka kaunis se oli, jota huolinut en.
Näin mä laulan ja mietiskelen,
kaikki kauniilta näyttää kaukaa.
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
Aseman penkillä tuumata saa
mihin lähteä seuraavaksi.
Olis ehkä kulkea mukavampaa,
kun ois yhdessä menijää kaksi.
Mutta helposti löydä en lohduttajaa,
vaikka lompakko taskussa pullottaa.
Niin se on, ettei rahalla onnea saa,
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
Veturi on vahva ja kuormana on
sillä vaunuissa tarinaa monta.
Monella kun rinnassa mittaamaton
paino surujen on tonnia monta.
On helppoa vaatia kohtaloltaan,
mutta alistua siihen on vaikeampaa.
Pääteasemasi olla nyt voi mikä lie,
tieto siitä on onnetonta.
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
Rautainen raide se pitkälle vie,
eikä kuvia sen kumarra kulku.
Asemalta toiselle käy monen tie,
kunnes matkalle pannaan sulku.
Missä lieneekään rautaisten raiteiden pää.
Sitä koskaan en nää, matka kesken kun jää.
Jotain aina vaan eessä päin kangastaa
ja se kauniilta näyttää kaukaa.
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
Kiskoja pitkin,
kiskoja pitkin
veturin pyörät vierii.
