Se on se mies, joka oli kuin ilmaa. Motherfuckas.
Eronneit ihmisii pimeit syksyn katui talloo.
Katuvalot palaa, mut ei valaise sun matkaa.
Kulkukoirii, spurgut koisii maassa kylmäs.
Nukkuisi varmasti mieluummin poliisien tyrmäs.
Ihmiset jonottaa ruokaa, köyhää kolottaa, huomaan,
toiset homot vaan kävelee ohi, kävelee ohi.
Synkkii varjoja puista, mä tunnen luissa miten
masennus valtaa mun kehon. Enkä ees muista miten
oon päätynyt tähän. Oon ehkä välil jäätynyt vähän.
Kolkyt vuotta elämää yksin täytynyt nähdä.
Duunist himaan kuljen bussil, ilman seksii,
ilman naista, kun et nussi. Tunnen oloni niin suljetuksi.
Mä asun solussa, ei kuvii seinäl keräämässä tomua.
Juon olutta, katon teeveestä vanhoi sarjoi.
Pikkujouluis laitan paitaan kukan, laitan tukan,
vaihdan sukat, silti mua ei kaipaa kukaan, ei.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, liikaa viinaa, mul on maksavaiva.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, ei voi jaksaa aina, ei.
Mä kuljen taas mun työpaikkaani kohti raivolla.
Nyt kotona oottaa lapsi ja vaimo, ja ne painostaa mua
tekeen enemmän tuntei, enemmän liksaa.
Rahaa ruokaan, teeveessä ne mainostaa pizzaa.
Vihaan mun työtä, joka päivä samat kaavat.
Joka päivä nään ne ankeet, rumat samat naamat.
Tää on kamalaa, rahan takii raadan selkä väärän.
Oon ehkä väärässä, onnee ei voi korvaa rahan määrässä.
Toivon, et pääsisin kotiin jo nopee.
Hoidan tän HP:n kopiokoneen, oon toimistomme rotta.
Kaikki pitää mua duunissa toivottomana.
Kukaan ei huomaa oonks töissä vai lomalla, ihan sama.
Sihteeri nipottaa, se ei osaa edes käyttää ite nitojaa.
Se huutaa mulle, menis ite ritolaan.
Ja pomo kattoo mun läpi kuin oisin ilmaa.
Mun sanat on yhtä tyhjän kanssa kuin oisin hiljaa.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, liikaa viinaa, mul on maksavaiva.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, ei voi jaksaa aina, ei.
Eipä aikaakaan kun koko perhe perin peloissaan,
ku faija pyörii eri veloissa ja asuntolaina
painaa edelleen, ei saada sitä kuitattua.
Eksyn pubista pubiin ja tulee kaljaa huikattua.
Se on ison kaliiberin sotku. Ku pomo antaa potkut,
jotkut saa korvauksii, mut en mä.
Kännissä ittee alan teloo, maksan ihan liikaa veroo,
ja viikko tosta, niin vaimo alkaa hakee eroo.
Se muuttaa jonku toisen äijän luokse lukaaliin,
ja lapsi alkaa vetää butaanii, aika brutaalii.
Nyt perhe hajalla, tuntuu, et oli erhe tavata
toi nainen, koska se murskas mun koko elämän.
En pysty tehä muut, ku juoda kossuu olossa.
Elän ku possu kolossa, me nähään sossun jonossa, bitch.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, liikaa viinaa, mul on maksavaiva.
Oon yksinäinen mies, en tunne teitä, kuljen teillä.
Yksin harva jaksaa, naamas pitkä parta kasvaa.
En jaksa ajaa, ei maksa vaivaa.
Ei voi jaksaa aina, ei voi jaksaa aina, ei.
