Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen.
Täl hetkel oon rauhattoman olonen
Koska unes näin eturauhattoman olennon
Se näytti mulle parin milleniumin takaa vision
Sotilaasta, joka kuulemma mun esi-isi on
Sotisovas seiso, rintapanssari kiilsi
Elämäntyökseen goottien kurkkui auki viilsi
Caesarin armeijas, Rooman sotilas
Tekee vihollisest ilmasen koomapotilaan
Voitti tilan Milanossa, jossa venaa lapset, vaimo
Mutta vihollisten tappaminen tarkotus ainoo
Elämässä tässä lyhyessä väkivaltaisessa
Samankaltaisessa mitä villipetoeläimellä
Kauan pillii vihellä, ei henki pihise
Tietää sen itse, ei se silti mitään merkitse
Että kuolema voi olla millon vaan edessä
Silti Caesarin puolesta taistelee veressä
Eikä kellään mitään tietoo vielä Pax Romanast
Kaikki pelkkää kivunsietoo naama kovana
Ei rauhanaikaa, ainakaan vähään aikaan
Saavut tähän paikkaan, kaikkii menetyksii paikkaa
Joten mitä tapahtuu, ku kuolema on ovella
Ku huhujen mukaan se kuolema on ovela
Kulkemassa vaeltaa, kuulemaansa soveltaa
Vanhat ennustukset sulle uutena se ojentaa
Uutterasti kovertaa, testaa kestävyyttäs
Takan ajatukset kierot hieroo ystävyyttä
Uskoo suhun syyttä ja toivoo samaa takasin
Ja jos niin teit, Pandoran lippaan avasit
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Mä en kanna asetta, vaan mä kannan Raamattuu
Koska siihen on kaikki salaisuudet haudattu
Ja piilotettu tietämättömiltä mieliltä
Välttämättömänä käännettynä muinaisilta kieliltä
Kaikki spirituaalisista houreista
Ja korkeintaan se on virtuaalisista humanoideista
Oireista, ihmisen mielen syövereissä
Niin vankikarkureissa, kuin pyöveleissä
Välissä elämän ja kuoleman me tasapainotellaan
Ja kun vihahetki koittaa nii siitä otellaan
Rauhassa ootellaan, leikitään todella
Ja totuudella sua varten keksityllä uudella
Jota aivan turhaan etsit huudeilta ja kulmilta
Sen tajuu vast kun vikan kerran silmät ummistaa
Sä oot mitä elät, mitä pelkäät, mitä vastaat kun kysytään
Ja hyydytään, kun taakka on raskas
Kun kuoppaa jonka toiselle kaivoit on vastas
Kauheil vaivoil ja nyt ite ryvet paskas
Ja se on ihan sama ootko ylpee vai häpeeks
Vastaus on kuitenkin ylämäkee, alamäkee
Ja aina on joku joka loppujen lopuks lävitses näkee
Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen.
Kun hylkäät valon ja siirryt kuoleman pimeyteen.
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Se voi olla salama, tai se voi olla ohjus
Pointti on et kuolema on elämän ainoo totuus
Hetken ajan se voi jopa olla ainoo lohtus
Se on edes nyt ja oli jo ku olit kohdus
Se voi olla salama.
