Piirrä ranta, piirrä hiekka
Kesäinen kuu ja hiljaisuus
Ihmishahmojen ääriviivat
Viimeisten sanojen todellisuus
Nyt tunteet putoaa minusta, niinkuin
lehdet syksyisin tahdon ne takaisin
Minä taivun kuin kovassa tuulessa
Itken sadetta, suren maailmaa, jonka kadotin
maailmaa, jota odotin
Jonka kerran löysin sinusta
Piirrä voima, piirrä tuska
Kun suru ja pettymys toisiaan suutelee
Kaipaus kuin kylmä koura
Viimeiset hetkemme kahlitsee
Nyt tunteet putoaa minusta, niinkuin
lehdet syksyisin tahdon ne takaisin
Minä taivun kuin kovassa tuulessa
Itken sadetta, suren maailmaa, jonka kadotin
maailmaa, jota odotin
maailmaa, jolle hävisin
yksin maailmaa, jota odotin
Jonka kerran löysin sinusta
Jonka kerran löysit minusta
Jonka kerran löysin sinusta
Jonka kerran löysit minusta
Jonka kerran löysin
